Veeran tekstin kääntäminen ruotsiksi luvatta ja julkaiseminen toisessa lehdessä loukkaa hänen tekijänoikeuttaan. Kun lisäksi käännös on lattea, eikä miellytä Veeraa, on lehden julkaisija toiminut törkeästi tekijänoikeutta loukkaavalla tavalla.
Lehden toimituksella ei ole oikeutta luvatta kääntää juttuja ja julkaista niitä eri lehdessä. Vaikka kirjallista sopimusta ei ollut ja jos puhe oli ollut vain suomenkielisessä lehdessä julkaisemisesta, Veeralla on oikeus omiin teksteihinsä. Veera olisi halutessaan voinut tehdä käännöksen itse ja päättää missä se julkaistaan – hänen olisi kuulunut saada palkkio myös toisesta julkaisusta. Kustantajalla ei siis ole oikeutta kääntää artikkelia toiselle kielelle ja julkaista käännöstä toisessa lehdessä. Asiaan ei vaikuta, ettei Veeralla ole sopimusta kirjallisena. Vaikka julkaisemisesta on sovittu suullisesti eikä kustantaja väitä, että olisi sovittu muusta kuin yhdestä lehdestä ja suomen kielestä. Veeralle kuuluu palkkio myös toisesta julkaisusta. Veeran voi vaatia tekijänoikeuslain perusteella palkkiota ja asian selvittämistä varten tulleita puhelinkuluja lehden maksettavaksi.
